Yksiöni muuttui kierrätyskeskukseksi

KAPUA kirppis Vallilan Valtterissa meni yli odotusten.

Kesäisenä sunnuntaipäivänä sisällä kirpparihallissa kävi yllättävän vilkas kuhina. Pelkäsin etukäteen, että kaikki asiakkaat olisivat ulkona auringossa. Keräsimme kuusistaan yhteensä kuusisataakuusikymmentäyhdeksän euroa. Mieletöntä! Uuden kodin löysivät muunmuassa kasettidekki, appelsiinimehupuristin, kokonainen kesäinen rantasetti uimapatjoineen ja ilmapumppuineen sekä läjä ernäisiä täysin käsittämättöämiä koriste-esineitä.

Oli kyllä nasta päivä. Parasta koko hommassa oli taas hengailla kanssakapuajien kera. Porukkaa oppii koko ajan tuntemaan enemmän ja huomaan, että oikeastaan, juuri näiden ihmisten kanssa on ilo lähteä kuukaudeksi reissuun. Mikä on sinänsä tietty ihan kivaa. ( :

Loppuvaiheessa kirppispäiväämme Jeren myyntitykkitaidot olivat korvaamaton apu, koska kukaan ei olisi jaksanut lähteä kotiin ihan k-a-i-k-e-n sen tavaran kera. Nyt yksiössäni on vain puolikas farmariautollinen tavaraa odottamassa seuraavaa puistokirppistä kotiseudullani Kalliossa. Toivottavasti en joudu viettämään ihan koko kesääni päivystämällä erinäisten kirpparipöytien takana, että pääsen kaikesta tästä tavarasta eroon.

Valtterin vakkarimyyjät hauskuuttivat toisiaan kustannuksellani. Myin juuri ennen sulkemisaikaa viereisen kojun elektroniikka trokarille vaaleanpunaisen, etäisesti lamppua muistuttavan kattoon ripustettavan asian. Sain siitä 50 senttiä. Miehet pistivät pian shown pystyyn ja eteeni käveli toinenkin vakkaritrokari. Hetken he tinkasivat “lampusta” ja seuraavaksi silmieni edessä 40 euroa vaihtoi omistajaa. Miehet katsoivat ällistynyttä ilmettäni ja repesivät nauramaan. Tajutessani, että minua on vedätetty kuusi-nolla rämähdin itsekin helisevään nauruun. Siinä sitten hekottelimme hyväntahtoisesti kaikki yhdessä sinisilmäisyydelleni. Taidan mennä aika kepoisasti halpaan.

Vaikka kuvittelin, että Kapuassa homman nimi on vuorivaellus Himalajalle, kyse taitaa olla paljon muustakin. Koko valmistautumisaikakin tuntuu täyttyvän uusista kokemuksista ja kohtaamisista erilaisten ihmisten ja asenteiden kanssa. Tässä huomaa oppivansa yllättävillä tavoilla.

Hyväntekeväisyyspotti kasvoi taas vähän. En aio laskea kuinka monta tuntia siihen kiinnitin omaa aikaani ja miten tehokasta ajankäyttöä se oli. Kaikkea ei voi mitata hyötysuhteina. Ja sainhan valtavasti apuakin.

Kiitos, isille autosta ja avusta. Suurkiitos myös Taija, Anne, Kari ja Jussi, Erin, Ushma ja Vesa ja Maria.

Ps. Viitaten edelliseen kirjoitukseeni, kyllä, muiden tavaroita on paljon helpompi kaupitella. Ehkä tähän liittyy se, että myös muiden ikkunoita on mukavanmpi pestä. ( :

Pps. Rehellisyyden nimissä eipä täällä Kallion yksiössäni nyt niin siistiä ole muutenkaan. Mikä ihana tekosyy onkaan tämä kirppariralli, että peruskaaos vain laajenee. Gulp. Sisustusvimmaa odotellessa tai jotain zen-heräämistä. Zen ja järjestelmällisyyden taito, onko sellaista kirjaa olemassa?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: